Pätevyyden arvioinnin ja akkreditoinnin alkuaikoina 80- ja 90-lukujen vaihteessa arviointi kohdentui ensin kalibrointi- ja testauslaboratorioiden toimintaan, mutta laajeni nopeasti myös tarkastuksen ja sertifioinnin aloille. 90-luvun puolivälissä uutena alueena akkreditointiin mukaan tuli EMAS-todentaminen. Nämä alueet ovat edelleenkin keskeisiä akkreditoinnissa. Standardit ovat vuosien saatossa kehittyneet ja tämän myötä myös näillä vakiintuneilla alueilla arviointi on muuttanut muotoaan. Aikaisemmin standardeissa pyrittiin kuvaamaan vaatimukset yksityiskohtaisesti. Nykyisin standardipäivitysten myötä ohjaavia vaatimuksia on pyritty karsimaan ja on painotettu riskiperusteista ajattelua eli riskien ja mahdollisuuksien tunnistamista. Tällä toimintamallilla on ohjaavia vaatimuksia korvattu suorituskykyyn perustuvilla vaatimuksilla. Voi kuitenkin sanoa, että pätevyyden arvioinnin alueet ja perusperiaatteet pysyivät lähes 10 vuotta vakiintuneina.
Uusia akkreditointialueita syntyy
Tällä vuosituhannella akkreditointi on alkanut monimuotoistua. Vanhat akkreditointialueet ja niiden vaatimukset eivät enää varmistaneet riittävällä tavalla toimijoiden pätevyyden arviointia uusilla alueilla. Laboratorioiden laadunhallinnan työkalut; vertailumittaukset sekä referenssimateriaalit saivat omat kriteerinsä. Vertailumittausten järjestämiseen ja referenssimateriaalien tuottamiseen laadittiin ensin ISOn ohjeistusta, ns. ISO Guidet, joiden pohjalta toimintaa lähdettiin myös akkreditoimaan. FINAS akkreditoi ensimmäisen vertailumittausjärjestäjänsä ISO Guiden vaatimusten pohjalta vuonna 2006. Varsinainen ISO standardi 17043 julkaistiin 2010. Tällä hetkellä FINAS on akkreditoinut kaksi vertailumittausjärjestäjää. Referenssimateriaalin tuottajien akkreditointivaatimusstandardi ISO 17034 julkaistiin vuonna 2016. FINAS ei ole saanut hakemuksia tälle osa-alueelle, eikä näin ollen ole arvioinut tämän standardin vaatimuksia vastaan.
Kliinisten laboratorioiden oma vaatimusstandardi
2000-lukua lähestyttäessä kliinisten laboratorioiden järjestöt totesivat, että testauslaboratorioiden standardi ei sovellu kovin hyvin kliiniseen laboratoriotoimintaan. Niinpä jo 90-luvun lopulla lähdettiin kansainvälisesti kehittämään sairaalamaailmaan soveltuvaa standardia. Pohjana käytettiin testauslaboratorioiden yleistä standardia ISO 17025, jonka vaatimuksia pyrittiin avaamaan kliiniseen laboratoriotoimintaan. Standardin tavoitteena oli ja on edelleen saada luotettavia tuloksia potilaan hoitoa varten. Kliinisten laboratorioiden standardi ISO 15189 julkaistiin 2003 ja vuonna 2006 FINAS käytti standardia vaatimuksena arvioinneissa ensimmäisen kerran. Ensin kliinisissä laboratorioissa käytettiin sekä testauslaboratorioiden ISO 17025 standardia että ISO 15189 standardia yhdessä. Tämä johtui mm. siitä, että 15189 standardissa ei oltu tunnistettu jäljitettäviä kalibrointeja ja niiden vaatimuksia. Nämä huomioitiin ISO 15189 standardissa vasta vuoden 2012 versiossa ja pian sen jälkeen akkreditointia alettiin hakea myös pelkän ISO 15189 standardin vaatimuksia vastaan. Edelleen osassa laboratorioita on käytössä kumpikin laboratoriostandardi. Tähän syinä ovat mm. laboratoriotyöt, jotka eivät välttämättä johda potilaan hoitoon kuten isyystestit, työterveyden alkoholi/huumetestaukset sekä lääketestaus.
Todentajaorganisaatiot varmistamassa tietojen oikeellisuutta
Uutena toimijaryhmänä vuonna 2005 FINAS akkreditoi ensimmäiset todentajaorganisaatiot, joiden toiminta liittyy eurooppalaiseen kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmään. Päästökaupan tavoitteena on kasvihuonepäästöjen seuraaminen ja niiden vähentäminen kustannustehokkaasti. Järjestelmässä Energiavirasto myöntää teollisuuden ja energiantuotannon toiminnanharjoittajille päästölupia. Päästöluvat perustuvat vertailuvuosien tuotantotietoihin ja toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla hiilidioksidipäästöjä päästöluvan mukaisin menettelyin. Akkreditoitujen todentajaorganisaatioiden tehtävänä on todentaa toiminnanharjoittajan vuosittaiset päästömäärät ja vahvistaa ne. Todentajaorganisaatiot toimivat puolueettomasti ja riippumattomasti ja varmistavat päästökauppajärjestelmän luotettavan toteuttamisen. Aluksi todentajaorganisaation akkreditoinnissa käytettiin sertifiointiorganisaatioiden akkreditointivaatimuksia, mutta vuodesta 2012 lähtien akkreditointivaatimuksena on toiminut standardi ISO 14065 yhdessä EU-asetusten (601/2012 ja 600/2012) kanssa.
Myöhemmin todentajaorganisaatioiden toiminta on laajentunut muille uusiutuvan energian käyttöön liittyville alueille, kuten sähkön tuotantotukitodentamiseen, kestävyyskriteeritodentamiseen ja kompensaatiotukitodentamiseen, joissa todentajia koskevat vaatimukset sisältyvät akkreditointivaatimusstandardin ISO 14065 lisäksi kansalliseen lainsäädäntöön.
Kohti biologisen materiaalin ja siihen liittyvän tiedon pätevää tallentamista
Aivan uusimpana akkreditoinnin alueena on mukaan tullut biopankkitoiminta. Lääketieteessä biopankilla tarkoitetaan ihmisperäisten solu- ja kudosnäytteiden kokoelmaa, jota säilytetään lääketieteellistä tutkimuskäyttöä ja kehittämistä varten. Näytteisiin liittyy myös taustatietoa näytteen antajasta. Ihmisperäisten näytteiden biopankkitoiminnalle on laadittu laki (688/2012) ja toimintaa ohjaa ja valvoo Valvira. Suomessa lääketieteellisiä biopankkeja toimii jo kymmenkunta.
Biopankkitoiminnan vaatimusstandardi ISO 20387 julkaistiin 3.8.2018. Standardista on kansainvälisesti jo sovittu, että sitä tullaan käyttämään itsenäisesti akkreditointivaatimusstandardina. Näin ollen akkreditointimaailma on saanut uuden toiminta-alueen ja kansainvälinen keskusteltu standardin käytöstä ja arviointien aloittamisesta on käynnistynyt. Standardi ISO 20387 sisältää vaatimukset kaikentyyppiselle biopankkitoiminnalle, joka pitää sisällään ihmisperäisten kudosten lisäksi eläinperäiset kudokset sekä sienet ja kasvit. Edellä mainittujen monisoluisten organismien lisäksi standardi kattaa myös mikrobit.