Kiinnostuin laatuasioista jo 1990-luvulla toimiessani kemistinä ja laatupäällikkönä Helsingin kaupungin ympäristölaboratoriossa. Sieltä tie vei ensin FINASin tekniseksi arvioijaksi ja vuonna 1998 pääarvioijaksi. Pääarvioijan tehtävät vaihtuivat ryhmäpäällikön tehtäviksi vuonna 2016.
Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä työurani tehtävissä, jotka ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja antaneet minulle paljon. Työpäivät ovat olleet vaihtelevia ja olen nähnyt hyvin monenlaista toimintaa yhteiskunnan eri toimialoilla sekä päässyt paikkoihin, joihin minulla ei muuten olisi ollut mahdollisuutta päästä. Ja mikä parasta olen saanut työskennellä ihanien työkavereiden kanssa, jotka ovat olleet aina valmiita auttamaan ja tukemaan sekä puhaltamaan yhteen hiileen.
FINAS-päivä
Akkreditointitoiminta on 23 vuoden aikana kokenut monenlaisia muutoksia vaikkakin perustehtävä, pätevyyden arviointi kansainvälisten kriteerien mukaan on säilynyt samana. Suuri muutos tapahtui viime vuoden aikana, kun viikon varoitusajalla siirryimme tekemään arvioinnit etänä. Tässäkin äkillisessä muutoksessa työkavereiden hyvä yhteistyö ja toisten auttaminen mahdollisti yllättävän sujuvan siirtymisen etäarviointeihin.
Jos palaan muistoissa aikaan, kun aloitin FINASissa, tulin tilanteeseen, jossa noin 50 kunnallista elintarvikelaboratoriota haki akkreditointia muutaman vuoden sisällä. Lainsäädäntömuutos edellytti laboratorioilta akkreditointia. Kiirettä riitti meillä pääarvioijilla, kun kiersimme ympäri Suomea arvioimassa laboratorioita. Siihen aikaan kaikki arviointimateriaali tuli meille paperisena ja vasta 2010-luvulla siirryimme sähköiseen arviointimateriaaliin ja extranetin käyttöön materiaalin toimituksissa. Isoista laboratorioista saattoi tulla monta laatikollista papereita arviointiin valmistautumista varten. Seuraava askel, jonka valmistelu on jo käynnistetty, on siirtyä kokonaan sähköiseen asiointiin ja koko toiminnan kattavaan sähköiseen toiminnanohjausjärjestelmään.
Aikaisemmin pääarvioijalle kuului huolehtia koko arviointiprosessin alkuvaiheen tehtävistä: etsiä tekniset arvioijat arviointiryhmäänsä, laatia asiakkaille kustannusarviot ja teknisille arvioijille hintatarjoukset/sopimukset, tehdä arvioinnin ohjelmat, suunnitella matkat. Tehtäväjakoa järkeistettiin myöhemmin ja nyt FINASissa on toimistotiimi, johon kuuluu sekä suunnittelijoita että pääarvioijia ja he hoitavat valmiiksi alkuvaiheen tehtävät toki arvioinnin tekevää pääarvioijaa konsultoiden. Koko arviointiprosessi on tiivistä yhteistyötä koko henkilöstön kesken.
Antoisaksi olen myös kokenut mahdollisuuden jakaa laatutietämystä sekä asiakkaille standardikoulutuksina että kouluttamalla uusia teknisiä arvioijia. Arvioijakurssin paras osa on viimeisen päivän näytelmä (arvioinnin loppukokous), jossa FINASin pääarvioijat ovat päässeet näyttämään näyttelijälahjojaan. FINAS on ollut myös mukana eri toimialojen kansallisilla koulutuspäivillä ja itsekin olen ollut monta kertaa puhujana kliinisten laboratorioiden seminaareissa.
Arviointitehtävissä
Akkreditoinnin kansainvälisyys on myös ollut osa työuraani. Olen tehnyt sekä arviointeja ulkomailla, että ollut mukana yhdeksässä maassa akkreditointiorganisaation vertaisarvioinneissa eripuolilla Eurooppaa sekä Afrikan mantereella. Mielenkiintoista oli huomata, miten samanlaista laboratoriotoiminta on eri maissa ja miten yhtenevät ovat akkreditoinnin menettelyt. Toki kulttuurierojakin löytyy. Itselle mielenkiintoisimpia vertaisarviointikohteita olivat Egypti, Turkki ja Malta. Osallistuminen akkreditointimaailman kansainvälisiin kokouksiin lähes 20 vuoden ajan on tuonut myös ystäviä ja hauskoja muistoja yhdessä vietettyjen illallisten merkeissä.
Akkreditointia Kairossa
EU:n rintasyövän laatuohjelmakokouksessa Roomassa
Mietin tätä kirjoittaessani eniten mieleen jääneitä muistoja arvioijan urallani. Tässä niistä muutamia:
- matka kovassa pakkasessa iltapimeässä Kemijärveltä Rovaniemelle paikallisessa postibussissa kuun ja tähtien valossa hangen kimallellessa timanttien lailla
- kiipeäminen puoliväliin lämpövoimalan piippua (voimalan sisäpuolella onneksi) ritilätikkaita uskaltamatta katsoa alas, koska kärsin korkeanpaikan kammosta
- loppukokous yliopistosairaalan isossa luentosalissa, jossa kaikki valo oli kohdistettu etuosassa olevaan arvioijaryhmääni ja lehtereillä oli lähes sata henkilöä kuulemassa arviointiryhmän palautetta, tuli tunne, että olin syyllinen ja tiukassa kuulustelussa
- yrittää tehdä arviointia tutkimusalus Arandalla Itämerellä kovassa merenkäynnissä oksennusta pidätellen
Työnteko on ollut kivaa, mutta nyt on aika omille harrastuksille ja pienille lapsenlapsille. Odotan jo kovasti kesää ja tulevia moottoripyöräreissuja, kun ei tarvitse miettiä, että sataako lomalla, vaan voi ajella silloin kun aurinko paistaa...
Tuija Sinervo
Lomamatkalla Italiassa